Elokuu käynnistyi mitä mainioimmalla tavalla eli oman yhdistyksen järjestämällä agileirillä Kiteellä. :)
Kouluttajana leirillä oli Elina Kalenius.
Ulpun juoksujen ollessa vielä vaiheessa tyrkky osallistuin Elmon kanssa la ja su koulutuksiin. :)
Lauantain treeni oli enempi teknistä puurtamista. Rata näytti tältä:
Meille (lue: minulle) päänvaivaa tuotti:
kuusi-seitsemän linjaus - tähän harjoittelin merkkauksen kutoselle jonka perään vastakäännös. Omat yritykset tuntuivat vähän kökkeröiltä, mutta sain päivän aikana kyllä ideasta kiinni muiden suorituksia katsomalla. Toinen hankaluus oli keinun jälkeisen ysi hypyn ohjaus. Elmo kun vähän nihkeästi lähtee hypyille irtoamaan saatikka, että se lähtisi miusta poispäin viskeihin tms. Tässä haettiin sitä, että ulkosiivekkeen kautta on kuitenkin koiralle huomattavasti parempi ja turvallisempi linja mennä pussiin. Ratkaistiin sitten pakkovalssijaakotuksella tämä.
Radan keppikulma oli tosi vaikea meille. Elmon kanssa ei toivoakaan, että se osaisi lähteä tuommoista kulmaa hakemaa. Myöskään päällejuoksun tekeminen keppien loppuun ei ole se meiän juttu eli oli päästävä keppien oikealle puolelle. Joten tein niin, että otin A:lta mukaan ja käänsin kepeille taas pakkovalssiomaisesti. Tähänkin kohtaan tuli päivän aikana hienoja suorituksia, jotka motivoivat kyllä treenaamaan Ulpun kanssa noita hankalampiakin kulmia.
Itselle osittain uusi asia (tai ainakin nyt niin hyvin havainnoillistettu ja neuvottu, että tollikkakin ymmärtää... ;)) oli 19-20 onnistuneesti suorittamiseen tehtävä rytmitys. Eli kun koira tulee isoa vauhtia ja tarvitsee saada varmistettua oikea putkenpää. Rytmityksellä ennen hyppyä 19 saadaan koiran huomio jolloin vetäminen omalla liikkeellä putken oikeaan päähän on luontevampaa.
Sunnuntain treeni ei ollut ihan niin tekninen vaan enemmänkin testattiin ohjaajien juoksukestävyyttä ;)
Tällä radalla oli heti tuo alku -hypyt 2-3, putken houkutellessa hämynä- sellainen jonka muistan, että jossain kisoissa Elmon kanssa ollaan onnistuneesti hyllytetty putken imaistessa. Siksi olikin aivan loistavaa saada siihen vinkki ohjauksesta joka ei olisi itselle tullut pieneen mieleenkään ja joka sitten kokeillessa toimi loistavasti (tosin mie en toteuttanut sitä aivan oikeaoppisesti eli se pitäisi tehdä heti kun koira laskeutuu ykköseltä.) Eli koira "törkätään" kakkoselle itse sijoittuen kolmoshypyn läheisyyteen. Tätä täytyy ihan ehdottomasti muistaa treenata.
Haasteellinen kohta oli myös 16-17-18. Tein pituudelle sokkarin ja valssin 16 jälkeen ja jos olisi kyennyt toinen valssi 17-18 väliin olisi ollut koiralle reilu. Siihen ei tämä kanki kuitenkaan taipunut ja tuo yksikin valssi lähti kyllä ihan väärään suuntaan videolta katsoessa! :D
Tuon jälkeen alkoikin sitten juokse-juokse-juokse osuus :D
Laitan tähän loppuun videon, joka ei ole ehkä soveliasta katsottavaa herkkä korvaisille ;)
Tuo on niin koomista miten miulla ääni se vaan kovenee mitä kiireempi on ja hapot jaloissa painaa :D Tekisi vissiin hyvää vastaava treeni suu teipattuna :D Keskittyisi siihen juoksemiseen eikä huutamiseen. :D
Siitä oli myöskin puhetta, että kun saan aina palautetta, ettei pidä jäädä "ihailemaan ja ihmettelemään" koiran tekemistä vaan on jatkettava omaa liikkumista. Tartteisin treeneissä jonkun joka huutaa ja piiskaa tosissaan näissä kohdissa liikkumaan! Elina teki sitä sunnuntaina ja siitä oli oikeasti apua!!! Monesti nimittäin on tilanteita joissa en edes huomaa jääväni ookailemaan vaikka niin käykin. On toki niitäkin hetkiä kun kyllä huomaa, että piti mennä jo, mutta kun kroppa ei vaan toimi. ;)
Se mikä tälläisissä koulutuksissa on niin parasta, on se, että jää ihan hirmuinen treeni-into päälle!!! :)
Sormet syyhyten odotan, että Ulpun juoksuhajut hälvenee ja päästään treeneihin :)
Iso kiitos vielä viikonlopun leiriläisille! (vaikka tuskin tätä monikaan heistä lukee) Se toinen parhaus on nimittäin, kun pääsee näkemään erilaisten koirakoiden suorituksia ja keskustelemaan ja ruotimaan niitä ja se kentän laidalta saatu tsemppaus ja kritiikki! :) Huippua!!!
